Selkä ja elämä kunnossa

Kokemus terveenä elämisestä, työ- ja toimintakyvystä ja oman elämän hallinnasta koostuu monista tekijöistä. Selän vaivoissakin on pohjimmiltaan kysymys tästä, sanoo Anja Henttinen SelkäCenteristä. Vuodet ovat opettaneet ymmärtämään, että jokainen kykenee ratkaisevasti vaikuttamaan myönteisesti itse ongelmiinsa, kunhan hänen käyttöönsä tarjotaan riittävän monia erilaisia keinoja ja menetelmiä mielekkään hoitotavan löytymiseksi.

Ihminen itse on omien vaivojensa suurin asiantuntija. Terapeutilla on oltava taitoja ja valmiuksia palauttaa ihmiselle takaisin tämän oma asiantuntijuus ja oltava tarvittaessa rinnalla pitämässä tilanne oikeassa suunnassa. Usein ihmisillä on monenlaisia esteitä oman itsensä avuksi ryhtymiselle. Ne voivat olla tiedostamattomia jarruja, joita työstämällä ihminen alkaa taas vetää itse. Mielenkiinto ja ennakkoluulottomuus ihmiseen hänen asiassaan ovat tärkeitä. Elämän mittainen opiskelu ja näyttöön perustuvien menetelmien käyttö ovat toimineet johtoajatuksena selkäpotilaan kohtaamisessa. Nykyisellään SelkäCenterissä työskentelee lähes parikymmentä fysioterapeuttia, jotka kaikki ovat saaneet jatkokoulutusta mm. ratkaisu- ja voimavarakeskeisessä työskentelytavassa, sekä NLP:ssä.

SelkäCenterin menetelmävalikoimassa on valittu parhaat ja toimivimmat osat käyttöön. Huolellinen kliininen alkututkimus antaa tietoa mahdollisista kudosvaurioista välilevyissä, hermopuristuksesta, voimattomuudesta ja jäykkyyksistä. Ja ennen kaikkea: tutkimisen tulee tuottaa ratkaisuja tai sen on todennettava ratkaisun mahdollisuuksia, eikä löytää lisää vikoja, vammoja tai sairauksia. Tärkeää on myös vähentää kipuun liittyviä pelkoja ja välttämiskäyttäytymistä.

Kuntoutuminen on omaa kehitystä omana itsenään.

Mitkään vertailut viitearvoihin tai keskimääräisiin ihmisiin tai muihin samanikäisiin tai työtovereihin eivät arvioi kehitystä ihmisen omassa ja yksilöllisessä paranemisprosessissaan. Aina on huonompia ja parempia samoin kuin terveempiä ja sairaampia tai nopeammin kuntoutuvia ja hitaammin kuntoutuvia. Motivaation ja sitoutumisen kannalta tärkeä mittari on missä kohtaa nykytilan ja tavoitetilan välisellä tiellä edetään.

Nikamakäsittelyillä korjataan nivelten mekaanisia toimintahäiriöitä.

Naprapatian koulutuksen vahvuutena on se, että suurin osa opettajakunnasta on lääkäreitä ja käyttöön otetaan nopeasti uusin tutkimustieto mahdollisimman laaja-alaisesti ihmistieteistä biotieteisiin. Naprapatia on modernia, muutosta suosivaa ja alati uudistuvaa. Naprapaatit ovatkin suurin manipulaatioammattikunta pohjoismaissa. Viimeaikaiset meta-analyysit eri puolilla maailmaa ovat todenneet manipulaatiohoidot tehokkaimmaksi hoitomuodoksi alle kuusi viikkoa kestäneessä selkäkivussa. Usealla SelkäCenterissä toimivalla fysioterapeutilla on myös joko naprapaatin tai OMT koulutus. Hoitoina käytetään lisäksi mm. sähköistä kipusalpausta, harjoitusterapiaa, McKenzie-hoitoja, akupunktiota. Pieniä, alle 12 hengen liikunta- ja rentoutusryhmiä järjestetään päivittäin. Monet yritykset ovatkin huomanneet liikuntaryhmien edut henkilöstön kunnon ja toimintakyvyn ylläpidossa ja parantamisessa.

Onko selkävaiva ’korvien välissä’ vai selässä itsessään?

Siitä kiistellään milloin missäkin, eikä niska-, hartia- tai selkävaivainen tiedä, mitä uskoisi – varsinkaan, jos alitajunnassa on pelkoja, että ”minut itseni todistetaan syylliseksi kipuihini”. Selkävaivoihin voi usein liittyä myös huolta mm. siitä, josko selkävaiva pahenee iän myötä, tuleeko riippuvaiseksi muiden avusta, voiko kipu vahingoittaa selkää tai tuleeko selviytymään esimerkiksi työn rasituksista. Nämäkin asiat voivat osaltaan rajoittaa potilaan paranemismahdollisuuksia. Useat potilaat kokevat kivun ja sen merkitykset pelottavina. Pitkäkestoiseen sairastamiseen ja kipuiluun voi liittyä lujia uskomuksia ja väärinkäsityksiä kivusta, kudosvaurion luonteesta ja paranemisesta. Uskomusten tutkiminen ja purkaminen usein auttaa potilasta toimimaan kivun suhteen tavoitteellisemmin. Kaikki sanat on jo keksitty ja sanat ovat ilmaisia. Samat sanat, jotka hidastavat terveyttä voivat oikeassa järjestyksessä liikauttaa paranemisprosessia ratkaisevasti eteenpäin. Jokainen potilas on uniikki vaivoineen, elämäntilanteineen ja kokemuksineen. Hoitotilanne on aina vuorovaikuttamista, dialogia kahden ihmisen välillä. Potilaan oppimis- ja vakuuttumisstrategioiden ymmärtäminen ja hyödyntäminen ovat avainasemassa siinä, kuinka kannattaa edetä kuntoutumisprosessissa pulmien ja ongelmien ratkaisemisessa. Kun ymmärtää, että motivaatio on kuntoutujan arvojen hyväksymistä ja kunnioittamista, niin huomaa, että kaikki ovat motivoituneita. SelkäCenterissä potilas tulee asiantuntijana opettamaan vaivaansa terapeutille.

Sairausstrategioista paranemisstrategioiden avulla terveysstrategioihin

Merkittävä osa ihmisen terveysongelmista on elämäntapoihin liittyviä strategioita. Sydäntä kyllä hoidetaan ja omien elintapojen muuttaminen toteutuu, mutta kehoa ei välttämättä katsota samanarvoiseksi muutoksen kohteeksi. Moni on oppinut odottamaan, että joku toinen hoitaa kokonaan hänen kehonsa ongelmat. Erityisesti selkävaivoissa se ei onnistu. Yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuntoutujan henkilökohtaista osallistumista kuntoutumiseen. Parantamis- ja parantumisstrategia löytyy aina ihmisestä itsestään. ”Ihminen ei vain aina muista, että se löytyy.” Joissain kohdin saatetaan tarvita ohjausta, hoitoa, opastusta, kannustusta ja tukea, mutta itse paraneminen on prosessi, jossa kehon muuntautumis- ja mukautumiskykyä käytetään hyväksi. Jos joillakin elämäntavoilla on voinut sairastua, niin joillakin toisilla voi myös parantua. Fysiologisia tapahtumia kehossa voidaan ajatella myös taitoina: siihen, mistä joku toinen osaa stressaantua, ei toinen kiinnitä edes huomiota. Kyselemällä ja haastattelemalla ihmisen ajattelutapaa saadaan kerättyä tietoa siitä, kuinka hän tätä taitoaan käyttää. Tämän taidon tilalle, esimerkiksi ”stressaantumisstrategialle”, voidaan löytää jokin hyödyllisempi ja toimivampi käyttäytymis- ja ajattelumalli. Monet ihmiset ovat varsin luovia ja kekseliäitä luodessaan toimintamalleja, joilla osaa toimia niin, että saa aikaiseksi vaikkapa jännityspäänsäryn tai migreenikohtauksen. Kuntoutumiselle on hyvä asettaa riittävän korkea tavoitetaso. Se, että kun jotenkin selviäisi viikonloppuun, kesälomaan tai eläkkeeseen asti ei riitä imaisemaan kuntoutujaa mukaan. Hyviä ihmisen omia tavoitteita voi löytyä esimerkiksi siitä, mitä aikaisemmin mukavia asioita on joutunut lopettamaan vaivansa takia. Samoin se, mitä uusia asioita haluaisi tehdä tai kokeilla paranemisen jälkeen tuo esiin konkreettisia tavoitteita ja mittareita.

Viimeaikaiset tutkimukset psykoneuroimmunologian alalta ovat tuoneet mielenkiintoista tietoa siitä, miten ajattelutapa vaikuttaa kivun kokemisen lisäksi konkreettisesti niihin toimintoihin kehossa, joita ollaan pidetty täysin tahdosta riippumattomina. Ajatuksemme vaikuttavat fysiologiaamme ja käyttäytymiseemme. Pyrimmekin saamaan aikaan sisäistä oivallusta ja jonkinlaista harmonian etsimistä. Ihmisen on hyvä tunnistaa ja tunnustaa mitä haluaa. Siihen tarvitaan usein toisen, ulkopuolisen ihmisen tukea, vaihtoehtoja tai uusia näkökulmia, jotka auttavat matkalla eteenpäin. Ihmisen kokonaisuuden ymmärtäminen on yhtä olennaista, kuin jatkuvasti seurata uusinta tutkimustietoa.

Pääpiirtein Anja Henttinen sanoo, että pitkäkestoisesta kivusta kuntoutumisessa on tärkeää purkaa myös henkisiä tekijöitä ja pelkoja. Selkäkipujen takana voi olla myös tiedostamattomia asenteita tai lapsuuden kokemuksia. Esimerkiksi joku voi ottaa kiireen tunteen omaan kehoonsa. Uusilla tavoilla ajatteluttamalla voidaan tuoda tietoisuuden tasolle vaikkapa se, että vaikka kiire on olemassa, se ei ole minussa. Usein tällaiset potilaat ovatkin etsineet apua jo monesta paikasta pysyvää apua saamatta.

Ratkaisuun ei tarvita ongelmaa

Nykyään on vielä varsin tavallista, että ihmisen tilannetta lähestytään ongelmakeskeisesti: potilasta testataan, tutkitaan, seulotaan ja arvioidaan, jonka jälkeen löytyneet ongelmat luetellaan hänelle – kulumaa, ylipainoa, jäykkyyttä, yliliikkuvuutta, onnetonta lapsuutta jne. Tämän jälkeen potilas voikin siirtyä seuraavaan hoitopaikkaan, jossa löydetään vielä entisten lisäksi muutama uusi vika.

Ratkaisusuuntautuneen työskentelytavan kehittäjä Milton H. Erickson on sanonut: ”Jokainen ihminen tietää itse ratkaisun omiin ongelmiinsa, hän ei vaan tiedä, että hän tietää.” Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa ei jäädä pohtimaan ongelmia ja syiden selityksiä, vaan kiinnostavampaa on löytää niitä keinoja eteenpäin pääsemiseksi ja ongelmien voittamiseksi. Tavoitetilan selkiydyttyä teemme työsuunnitelman, jonka pohjalta osapuolet toimivat. Syyllisyys ja epäonnistuminen ei ole kiinnostavaa, vaan jos tilanteessa tapahtuu jotain suunnitelmista poikkeavaa, niin elämässä on lupa aloittaa uudelleen ja myös onnistua uudelleen. Ratkaisukeskeisellä toiminnalla säästämme potilaan aikaa ja rahaa. Suurin osa asiakkaistamme maksaa hoitonsa itse, joten olemme mitä suurimmassa määrin tulosvastuussa työnantajillemme. Hyvin toimiva fysioterapiahoitosuhde auttaa laventamaan aktiivista fyysistä toimintaa ja parantaa potilaan itsearvostusta ja –tuntemusta. Lisäksi onnistuneen hoitosuhteen aikana rakentuu kuntoutujalle itseään toteuttava positiivinen kuntoutumissuunnitelma, jolloin myös luodaan ja löydetään yksilöllisiä toimivia kivunhallintatekijöitä ja –strategioita.

Jos se mitä teet ei toimi, niin tee jotain muuta

Ihmisen omat kokemukset kipujen, koetun haitan ja suorituskyvyn suhteen ovat tärkeimpiä mittareita hoidon tehoa ja etenemistä arvioitaessa. Pitkittyneistä selkävaivoista kärsivää ihmistä hoidettaessa on hyvä muistaa, että joustavuus ja useampien näkökulmien yhdistäminen on usein tuloksellisinta. Kun jokin hoidollinen lähestymistapa toimii, niin tee lisää sitä mikä toimii ja jos jokin ei toimi, niin älä tee lisää sitä mikä ei toimi, vaan muuta näkökulmaa. Jos terapiaan kuluu paljon käyntejä ja terapeutti ”tietää” mikä potilasta vaivaa, mutta hoito tuottaa vain vaatimatonta tulosta, niin on hyödyllistä vaihtaa terapeuttia.