Leikkauksiin valmistautuminen ja niistä toipuminen

Kehollamme on loistava ominaisuus parantua mitä moninaisimmista vaivoista. Automaattiset paranemismekanismimme hoitavat yskää, nuhaa, flunssaa ja monenlaisia kipuja. Immuunipuolustusjärjestelmämme puolustautuu viruksia ja bakteereita vastaan ja kehollamme on uskomaton kyky muodostaa uutta kudosta vahingoittuneen tilalle korjaten murtumia ja parantaen haavoja. Joskus kehon omat mekanismit eivät kuitenkaan ole riittäviä, vaan paranemisen käynnistymiseen voidaan tarvita ulkoista apua esimerkiksi leikkauksen muodossa.

Se mihin kiinnitämme huomiomme, vangitsee mieltämme. Kohdistaessamme mielenkiintomme ongelmiin, niin niitä alkaa ilmaantua. Kun sitä vastoin kiinnostumme ratkaisuista, niin yhtälailla niitä alkaa löytyä. Terveys on meille niin tavallista, että huomaamme sairauden ja oireet helpommin. Elämme arkeamme huomaamatta terveyttä ja havahdumme vasta, kun jokin kohta elimistöstämme viestittää meille jostain poikkeavasta. Terveyteemme liittyvät huolet ja epäilyt voivat käynnistää fysiologiassamme paranemisen kannalta epäedullisia mekanismeja. Onneksi suuri osa tuntemuksistamme ja oireistamme ovat hyvänlaatuisia ja ohimeneviä.

Ajatuksemme vaikuttavat käyttäytymiseemme ja ainakin osin myös fysiologiaamme. Se mitä juuri tällä hetkellä tunnemme, on pitkälti seurausta siitä, mitä ja miten tällä hetkellä ajattelemme. Moni meistä on joskus herännyt yöllä painajaisuneen. Herätessämme olemme saattaneet olla hiestä märkiä, sydämemme on tykyttänyt tiheästi, hengityksemme on ollut kiihtynyt, lihaksemme ovat olleet jännittyneet, olemme olleet peloissamme jne. Vaikka todellisuudessa ei oikeasti ole tapahtunut mitään, niin unikuvamme ovat silti käynnistäneet elimistössämme konkreettisia fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita. Osa reaktioista vieläpä sellaisia, ettemme pysty niitä tahdonalaisesti tuottamaan. Samoin jos nukkumaan mennessämme ajatuksemme ohjautuvat vaikkapa tekemättömiin töihin, niin saatamme kokea itsemme levottomiksi ja unen tulo voi olla työlästä. Toisin sanoen kehomme ei osaa rauhoittua jos mielemme ei anna sille siihen lupaa. Kuvitellut mielikuvat saavat aikaan paljolti samanlaisia reaktioita, kuin oikeat näköaistilla tekemämme havainnot todellisuudesta.

Missä tahansa tilanteessa myönteiset tai kielteiset ennakko-odotukset saavat aikaan erilaiset fysiologiset vasteet kehossamme. Olostamme, ajatuksistamme ja toiminnastamme tulee erilaista riippuen siitä, menemmekö esimerkiksi vaikkapa johonkin hoitotoimenpiteeseen luottavaisena tai huolestuneena. Vaikka todellisuuteen emme voisikaan vaikuttaa, niin tähän ennakkoajatteluun voimme. Mahdolliset hoitoihin liittyvät ennakkohuolet onkin hyödyllistä käydä läpi hyvissä ajoin ennen hoidon alkamista.

Kun lääketieteessä puhutaan lumevaikutuksesta, niin voidaan viitata esimerkiksi lääkkeeseen, josta varsinainen vaikuttava lääkeaine puuttuu, mutta jota otettuaan potilas kuitenkin saattaa parantua. Lumehoidoilla taas tarkoitetaan hoitoja, joiden vaikuttavuudesta ei ole julkaistu laadullisesti korkeatasoisia tieteellisiä tutkimuksia. Lumevaikutuksen määrä vaihtelee, mutta kaikissa hoidoissa (myös tieteellisesti vaikuttaviksi osoitetuissa hoitomuodoissa, kuten kirurgiassa) osa paranemisesta liittyy ilmiöihin, jotka eivät ole biologiaan pohjautuen selitettävissä. Eräässä tutkimuksessa seurattiin leikkauksista toipumista. Huomattiin, että saman leikkauksen jälkeen ne potilaat, joiden sänky oli ikkunan vieressä ja näkymä luontoon, kotiutuivat nopeammin kuin ne, joiden sänky oli oven vieressä.

Oikeastaan kyse on ihmisen havainnoista, huomioista, tulkinnoista ja ennakko-odotuksista, joita sana lume kuvaa hieman alentavasti. Mielikuvaharjoittelun etuna on, että mielikuvissa voi kaiken tehdä oikein. Urheilussa sitä on käytetty vuosikausia, tuntien sen hyödyt käytännön kautta. Samoin mielikuvaharjoittelua voi käyttää paranemisen ja toipumisen etenemisessä. Miltä leikkauskohdassa näyttäisi, jos sinne olisi näköyhteys? Ja miten paraneminen ja kudosten toipuminen siellä näkyy?

Kun leikkaus on ohi, on hyödyllistä fokusoida sellaisiin asioihin, joista tunnistaa muutoksen parempaan. Ongelmia ei kannata alkaa ennustaa, vaan niitä ratkotaan vasta ajallaan jos niitä tulee. Paranemisen ja toipumisen kannalta oleellisia ennakkoajatuksia ovatkin luottamus toimenpiteen tekijään, toimenpiteen onnistumiseen ja itseen hyvänä paranijana. On hyödyllistä palauttaa mieleen, millaisia aiempia hyviä paranemiskokemuksia itsellä on. Samoin mitä ajattelee siitä, minkälainen paranija itse on ja millaisia taitoja tarvitsee niin, että voi parhaalla mahdollisella tavalla itse aktiivisesti edesauttaa paranemistaan.

Monet ihmiset kertovat pelkäävänsä leikkausta. Pelko on hyvä esimerkki mielen voimasta luoda todellisuutta. Jos huomaa pelkäävänsä leikkausta, kannattaa tarkistaa, mitä oikeastaan siinä leikkauksessa pelkää. Pelkääkö leikkauksen epäonnistumista, kipua, kuolemaa, sairaalabakteeria tai jotain muuta. Tavallaan kaikissa peloissa on kyse luovasta visualisoinnista, siis vahvasta mielikuvaharjoittelusta sen suhteen, mikä voi mennä pieleen. Tämän tunnistamisen kautta pääsee tutkimaan omaa ajatteluaan ja sen hyödyllisyyttä tai hyödyttömyyttä paranemisen ja toipumisen suhteen. Siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty, edetään ajattelun tasolla vain kohti paranemista. Kannattaa siis ajatella, miten kannattaa ajatella.