Minkälaisia selkävaivoja välilevy voi aiheuttaa?

Nykykäsityksen mukaan välilevy ja siihen liittyvät mekaaniset ja kemialliset tekijät ovat yleisin selkäkivun aiheuttaja. Hankaluutena on välilevyssä normaalisti tapahtuvat eriasteiset muutokset, jotka voivat aiheuttaa kipua tai olla kokonaan oireettomia. Tavallisimmin välilevyn aiheuttama kiputila on iskias, jossa välilevyn aiheuttama mekaaninen paine tai kemiallinen ärsytys aiheuttavat iskiashermoon tulehdusprosessin ja sen seurauksena tyypillisesti alas jalkaan säteilevän kivun.

Akuutti selkäkipu paranee 90%:lla ihmisistä 6-12 viikossa. Epidemiologisten tutkimusten mukaan 60% saa edelleen uusiutuvia tai toistuvia välilevyperäisiä oireita. Kroonisen alaselkäkivun aiheuttaman työkyvyttömyyden esiintyvyys USA:ssa on 5%. Kroonisista selkäkivuista arvioidaan 40% olevan välilevyistä peräisin.

Lanneselässä välilevy on ainakin taka- ja sivuosistaan ulkokehältään hermotettu ja voi näin toimia kipua tuottavana generaattorina. Kipuvastaanottimien viesti välittyy takajuuren ganglion kautta (DRG).

Luonnollinen välilevyn ikääntyminen tapahtuu siten, että aluksi ydinosan (nukleuksen) ulkoisia voimia vastustava (hydrostaattinen) paine alenee. Tämän seurauksena välilevy pääsee painumaan kasaan, jolloin välilevyn ulkokuoren säikeet kupertuu, jota kutsutaan "välilevyn pullistumiseksi". Nikamaväliä tukevat rakenteet ovat löysemmällä ja välilevyn ulkokuoren säikeisiin kohdistuvat leikkaavat voimat kasvaa. Joskus prosessi etenee edelleen ja syntyy säikeisiin kohtisuoria tai säikeiden välisiä kehämäisiä (annulus-) repeämiä. Kaikki em. muutokset muuttavat välilevyn mekaniikkaa välilevyvaurion edetessä. Lisääntynyt liike välilevyssä saattaa ärsyttää välilevyn seinämien mekanoreseptoreita.

Vaurioituneista välilevyistä on löydetty sisään kasvaneessa arpikudoksessa myeliinitupettomia hermosoluja, jotka voivat herkistyä kivulle. Toisin sanoen ajatellaan, että kun vaurioitunut välilevy paranee, niin paranemisen yhteydessä syntyvässä arpikudoksessa kulkee verisuonitusta ja sen mukana kulkeutuu hermo"ituja".

Krooniseen välilevyperäiseen selkäkipuun johtaa usein mekaanisten ja kemiallisten ominaisuuksien yhteisvaikutus. Tällainen pitkäkestoinen selkäkipu voi syntyä esimerkiksi silloin , kun rustorenkaissa tapahtuu repeämistä tai ne halkeilevat irti toisistaan, jos valkuaisaineista rakentuvissa välilevykuiduissa tapahtuu mikroskooppisia repeämiä, tai edellä mainittujen samanaikainen yhdistelmä aikaansaa välilevyn rustorenkaiden vääntymistä ja sen seurauksena hermoston kipuvastaanotinten herkistymistä. Tällä lailla repeytynyt välilevy saattaa heijasteoireilla pakaroihin ja jalkoihin joko takajuuren ganglion ärsytyksen tai hermojuuren suoran kemiallisen ärsytyksen seurauksena.

Välilevytyräksi (discus prolapsi) kutsutaan tilannetta, jossa välilevyn rustorenkaisiin syntyy välilevyn uloimpaan kuoriosaan asti ulottuva kudosvaurio, jolloin ydinosassa olevaa geelimassaa pääsee puristumaan vauriokohdasta ulos. Ulos päässyt massa voi painaa selkäydinkanavassa tai hermojuurten ulostuloaukoissa kulkevia hermoja aiheuttaen kipuja, puutumisoireita, tunnottomuutta, voimattomuutta ja halvaantumisoireita puristuneen hermon alueella. Oireet voivat tuntua selässä, mutta joskus myös pelkästään alaraajassa.
Välilevyn sisäosa on hapan (ph 2) ja ulos tihkuessaan se voi kemiallisesti ärsyttää välilevyn ulkopuolella kulkevia hermoja.
Välilevyperäisen kivun menestyksellinen hoito edellyttää sekä mekaanisten ja kemiallisten tekijöiden että kipufysiologian tuntemusta.

Synonyymihakusanat discusprolapsi, diskus prolapsi, diskusprolapsi, välilevytyrä, välilevyn tyrä