Pääasiallisesti leikkaushoitoa harkitaan silloin, kun on tarve pelastaa hermo tai selkäydin niin, ettei siihen pääse syntymään pysyvää vauriota. Tavallisimmin tällaisen uhan voi aiheuttaa välilevyn repeytymästä johtuva puristus. Leikkaushoitoon turvaudutaan nopeasti, jos potilaalla on rakon tai suolen toimintahäiriöitä tai pidätyskyvyttömyyttä, sukuelinten ja peräaukon alueen tunnottomuutta tai jalkaterän velttohalvaus. Lisäksi on muita ortopedisiä leikkauksia, joista tavallisimpia ovat esimerkiksi selkäydinkanavan tilavuuden korjaaminen, nikamien luudutusleikkaus sekä erilaisten kasvainten leikkaukset. Leikkausmenetelmät, tekniikat ja samalla leikkaushoidon tulokset ovat viime vuosina kehittyneet huomattavasti. Nykyisin välilevyleikkaus voidaan tehdä mikrokirurgisesti, mikä nopeuttaa leikkauksesta toipumista. Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilas on jalkeilla 1-3 päivän kuluttua leikkauksesta. Leikkauksessa revennyt välilevyn osa poistetaan ja välilevy arpeutuu. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on ensiarvoisen tärkeää, sillä ketään ei leikata terveeksi. Leikkausmenetelmästä riippumatta paraneminen edistyy samalla aikataululla.