Lihaksessa on hyvin vähän kipua aistivia vastaanottimia eli nociseptoreita. Jos lihakseen kohdistuu suora vamma, se luonnollisesti aistii kipua. Sitä vastoin traumaton kipeytyminen ja lihasjäykkyys liittyy useimmiten lihaksen hapen puutteeseen eli iskemiaan. Tällainen syntyy tavallisesti kivun oheistuotteena kehon suojautuessa lihasjännitystä lisäämällä. Jännityksen lisääntyminen lihaksessa tekee siitä kovemman ja kooltaan suuremman. Tämä lihaksen aktiivinen muutos taas vie tilaa hermoilta ja verisuonilta, jotka eivät pysty vastustamaan niihin kohdistuvaa paineen lisääntymistä. Samoin pitkäkestoinen lihastyö ja asentomonotonia, etenkin staattiset asennot luovat hyvät edellytykset lihasten jännittymiselle.
Akuutin selkäkivun varsinaisena aiheuttajana lihaksien merkityksestä ei ole näyttöä. Kun selkä akuutissa selkäkivussa hakeutuu vinoon, niin asento syntyy suojaamaan, ettei hermo tai hermotettu kudos vahingoittuisi. Usein selän vino suoja-asento on vielä kivusta poispäin, toisin sanoen, jos kipu on vasemmalla, niin selkä suojautuu taipumalla oikealle.
On vaikea ajatella, että kipuilevan puolen lihakset työntäisivät vartaloa vastakkaiseen suuntaan. Samoin silloin, kun akuutissa kivussa on vaikea oikaista selkää suoraksi ja helpoin asento on pieni etukumara, niin selkälihakset eivät voi estää selkää taipumasta taaksepäin, vaan todennäköisimmin jonkin muun hermotetun kudoksen aistima kipu estää ihmistä tuottamasta kudokselle ja itselleen vahinkoa.