Kuvissa voidaan nähdä esimerkiksi mahdolliset rangan kulumamuutokset, murtumat, nikamahöltymä ja -siirtymä, akuutti tulehdus, erilaiset synnynnäiset poikkeamat, välilevyjen suhteellinen madaltuminen jne. Näiden löydösten yhteys potilaan oireisiin on kuitenkin varsin suhteellista. Selkäkipu esiintyy usein jaksottaisena ja jos kuvissa näkyvät löydökset selittäisivät potilaan oireet, niin missä ne löydökset ovat siinä vaiheessa, kun oireet ovat rauhallisempana tai kokonaan poissa?
Kaikille ihmisille tulee selän rakenteisiin muutoksia, jotka varmasti ovat kuvissa nähtävissä, mutta vain pienellä osalla meistä on oireita. Vastaavasti monet kuvissa hyviltä näyttävät varsinkin nuorten selät voivat olla hyvinkin kivuliaita ja toimintaa rajoittavia.
Vuosikausia selkäkivun syitä etsittiin erilaisista kudostason vaurioista. Näiden tuloksettomien etsintöjen sijaan viime aikainen tutkimus on yhä enemmän suuntautunut neuromekaanisten ja neurofysiologisten syiden etsimisen suuntaan. Osittain siihen on myötävaikuttanut se, että parhaimmillakin konetutkimuksilla saadut löydökset korrelloivat varsin huonosti koettuihin oireisiin. Suuri osa skoliooseista ja ryhdin muutoksista ovat todennäköisimmin kipuun liittyviä suoja-asentoja, eivätkä kipua aiheuttavia poikkeavia löydöksiä.
Selkäkivun neurofysiologisilla syillä tarkoitetaan jonkin mekaanisen, kemiallisen tai sähköisen tapahtuman aiheuttamaa muutosta hermokudoksen fysiologiassa. Esimerkiksi hermon tai jonkin hermotetun kudoksen hetkellisen puristumisen tai venyttymisen seurauksena hermo voi lähettää signaalin, jonka ihminen aistii aivoissaan kipuna. Tämä voi johtaa suojareaktiohin ja käynnistää sähkökemiallisen myrskyn, joka joskus jää päälle ja alkaa ylläpitää kiputilaa. Näin ollen mitään kudostasolla tapahtunutta muutosta kivun aiheuttajana ei voida osoittaa.