Mitä on harjoitusterapia ja mihin sillä pyritään?

Millä lailla harjoitusterapia eroaa liikunnasta? Milloin liikunnasta tulee terapiaa? Miksi minun pitäisi mennä harjoitusterapiaan, vaikka olen aktiiviliikkuja?

Harjoitusterapia on nimensä mukaisesti yksilöllistä liike- ja liikuntahoitoa, jota käytetään muun hoidon tukena erilaisissa terapeuttisissa tarkoituksissa. Manipulatiivisilla hoidoilla saadaan usein varsin nopeita tuloksia liikkuvuuden paranemisen ja kipujen helpottumisen suhteen. Näiden tulosten ylläpysymiseksi ja paranemisen edistämiseksi on lähes aina hyödyllistä käyttää passiivisten hoitojen lisäksi liikkeitä ja harjoitteita, joilla pyritään vaikuttamaan nivelten toimintaan, välilevyn paineolosuhteisiin, hermokudoksen liikkuvuuteen, lihasten suojajännitykseen, lihasten aineenvaihduntaan, erilaisten voimaominaisuuksien parantamiseen ja asentojen korjaamiseen aina sen hetkisestä yksilöllisestä tilanteesta riippuen.

Harjoitusterapia eroaa muusta liikunnasta mm. siinä, että harjoitteiden tarkoituksena on juuri kyseessä olevassa tilanteessa tutkia, testata ja hakea ne liikkeet, joilla voidaan vaikuttaa nopeasti sekä oireita provosoiden että niitä helpottaen. Toisin sanoen jokainen terapiatilanne on samalla diagnostinen ja ohjattavat harjoitteet voivat muuttua harjoitusterapiakerrasta toiseen tai niihin voi tulla lisää osioita. Hoitotilanteessa terapeutti ja asiakas toimivat yhdessä vaihtaen tietoa oireissa tapahtuvista muutoksista reaaliajassa. Lisäksi ohjatussa hoitotilanteessa asiakkaalla on mahdollisuus kysyä ja kommentoida tuntemuksiaan. Terapeutti voi muuttaa harjoitetta tai korjata ja ohjata toteuttamistapaa niin, että sen voi tehdä kivuttomasti tai joissakin tapauksissa kivusta huolimatta. Samalla asiakas saa tietoa vaivastaan ja esimerkiksi siitä, miten kannattaa toimia, jos kipu sattuisi pahenemaan tai uusiutumaan.
Oireiden hallinta omin keinoin taas vapauttaa tekemään monenlaisia asioita - ei tarvitse varoa tai rajoittaa tekemisiään, kun huomaa voivansa itse vaikuttaa oireisiinsa.
Harjoitusterapian aikana asiakas oppii harjoitteet niin, että hän osaa toteuttaa ne hoitolaitoksen ulkopuolella - siellä oikeassa terapiassa. Käsityksemme mukaan terapiatilanteessa kaksi ihmistä - terapeutti ja asiakas - tapaavat ja sen kohtaamisen aikana he kommunikoimalla ja yhdistelemällä ajatuksiaan ja ideoitaan löytävät jotain sellaista, joka auttaa asiakasta eteenpäin tiedon, ajattelun, toiminnan, käyttäytymisen ja taitojen tasolla ja/tai helpottavat tai poistavat asiakkaan kokeman oireen tai haitan.

Usein selkäkipuun ja paranemiseen liittyy monenlaisia vaiheita, jolloin hoitotoimenpiteitä ja harjoitteitakin muutetaan aina tilanteen etenemisen mukaan. Näin ollen emme anna esimerkiksi "yleisjumppaohjeita" selkäkipuihin tai niskakipuihin, koska niitä ei voi kohdistaa kivun aiheuttajaan eikä muutenkaan ihmisen aina yksilölliseen elämäntilanteeseen.
Liikuntaan liittyvät yleisohjeet on pääasiallisesti tarkoitettu oireettomille ihmisille. Harjoitusterapiassa liikkeet taas liittyvät ihmisen sen hetkiseen terveydentilaan ja tilanteeseen kudos- ja toiminnan tasolla.

Tilannetta voisi verrata urheilijaan, joka harjoittelee jotakin tiettyä yksittäistä lajia, vaikkapa kiekon heittoa. Jotta hän voisi harjoitella mahdollisimman hyvin, pitkään ja terveenä ja lisäksi suoriutua lajistaan parhaalla mahdollisella tavalla, on hänen harjoittelussaan tehtävä paljon muutakin kuin kiekonheittoa. Merkittäviä on mm. kuormituksen ja levon sopiva suhde, voimaharjoittelu, kestävyysharjoittelu, palautuminen ja palauttava harjoittelu, venyttely ja lihashuolto, ajattelu- ja keskittymistaidot, rentoutuminen, ravinto, jne.